Haitariiiiii

-Iida

Mitä musiikki merkkaa mulle?

Kuten n. kaikki ihmiset, musiikki on myös mun sydäntä lähellä. Mä ite tykkään kaikista eniten suomalaisesta iskälmästä, popista ja rockista. Mutta toi kotimaisuus on mulle se juttu, lähinnä sen takia, että tällä surkeella kielitaidolla suomenkielisistä biiseistä ymmärtää eniten. Kuuntelen kuitenkin myös paljon muutakin. Esimerkiks Metallica ja KISS on mun mielestä oikei kivoja. Ei ehkä päivittäisesti kuunneltuna, mut sillon ku on semmone fiilis ni joku Heaven's on fire on loistavaa kuunneltavaa.

Sanojen jälkeen musiikissa tärkein asia on sen luoma fiilis. Hyvässä seurassa mä kuuntelen vaikka Cheekkiä, joka tosin nykyään ei enää mun musiikkimakuun mahdu, vaikka pikkuteininä sitä tuliki fanitettua... Mut esimerkiks tässä uudessa biisissä se fiilis ja asenne on kohillaan!

Mä tykkään laulaa, mutta mun hyvin tavallisella äänellä ja köyhillä taidoilla se on vähä avutonta :--D Mut vaikka kaikki ei tykkää, ni laulan silti vähä missä sattuu. Se vaan on niin kivaa, eikä mua totta puhuen nykyään jaksa enää nii suuresti kiinnostaa kelpaako mun ääni kaikille vai ei.

Soitan haitaria. Kuha nyt saisin kuvattua jonkun kunnollisen videon, ni voisin tääl blogissa julkasta mun soittoo. Ottaen huomioon, että oon 8-vuotiaasta asti soittanu ni oon surkee, mut osaan kyl aika sujuvasti lukee nuotteja ja monet tykkää kun soitan. Eli ei oo ihan turhaan siihenkään harrastukseen etenki mummilta rahaa kulunu. (Kiitokset mummille, joka hyvin pitkälle on kannustanu ja rahottanukin mun soittoo!)

Mä oon kirjallisesti iha semi-lahjakas, ja joskus ala-asteen ekoilla luokilla tein "oman biisin". Siinä oli huimat yks säkeistö, mut sitä mä sitten esitin perheelle xD Sanat meni jotenkin näin:

Kysypä vaan, mitä nyt vaan
Syksy tuo tullessaan.
Putoilevat lehdet
Ja lumikin kohta sataa maan peitteeks

Vähän köyhää ehkä, mut sillon mä halusin olla sanottaja, säveltäjä ja laulaja. Myöhemminki oon biisejä yrittäny tehä, mutta oon nyt ihan suosiolla luovuttanu, ku lähipiiriin on tullu oikeesti taitavia ja osaavia tyyppejä. Pakko sanoo, et arvostan kyl kaikkia, ketkä oikeesti osaa tehä musiikkia jollai tasolla. Se on vaa niiiiiin coolia!

Nykyään mun elämän tärkeimmät kappaleet liittyy mun tämän hetkiseen elämään. Yks merkityksellinen ja ihana biisi on Aerosmithin What could have been love. MUTTA. Se kaikista ihanin ja tärkein ja paras on tämä:

♥

Tämmöstä tänä iltana ^^

- Iida

Tiikeri ei pääse raidoistaan eroon

Jepjep, mä oon tiikeri, ja mulla on päässä raitaa. En vaa pääse eroon siitä, että aina kun elämässä tapahtuu/ on tapahtumassa jotain, ni se on sit pakko tehä hiuksille jotain. Nyt odottelen miten mun muuttoaikeiden kanssa käy ja päädyin uudistamaan lookkiani.

Moi, löysin kuvanmuokkauksen ihmeellisen maailman xD

Joo siis toi muutto. Oon nyt ihan vakavissani muuttamassa Turkuun. Vaikka mun ihmissuhteet ei ikinä oo helppoja eivätkä tunnu luonnistuvan mitenkään, ni Turku kuulostaa uudelta mahdollisuudelta kaiken suhteen. Ehkä mä saan siellä korjattua kaikki ongelmatilassa olevat suhteet... No, ainakin pääsisin tästä kotipaikkakunnan ahdistavuudesta eroon. Tietysti siellä tulee olemaan omat ongelmat, mutta ne tuskin vetää vertoja tälle! Sitäpaitsi 17 on mun mielestä hyvä ikä alkaa kokeilla omia siipiä. Saa nähä minne mun siivet kantaa, toivottavasti pitkälle. Jos ei kanna, ni tuhlaajatyttö voi aina palata kotiin äidin helmoihin, eiks nii? Se tosin ei oo tarkotus.

Ihan pakko hehkuttaa, että toi kuvassa näkyvä rusetti on Cyberistä. Se on niiiiiiiiiin sulonen ja aaah en kestä. Oltiin siis äitin ja siskojen kanssa tänää tuol Kuopion Matkuksessa shoppaamassa. Ihmeen paljon tarttu mukaan, vaikka mun budjetti on tällä hetkellä tiukilla. Tuli ostettuu huppari, pieni hiuslisäketupsu ja ripsari ton rusetin lisäks. JA SITTEN ÄITI OSTI MULLE MAAILMAN SÖPÖIMMÄT KUULOKKEET ♥ Halasin äitiä keskellä kauppaa ku olin nii ilonen :'--)

8e Tigeristä, ja hyvin kuuluu ^^

Lauantai-ilta kotona yksin on tylsä juttu, mutta eihän tästä Jumalankin unohtamasta pikkukaupungista seuraa saa vaikka oikein Facebookissa kyselis. Pysykää vaan varkautelaiset koloissanne, mä lähen ettimään oikeeta elämää heti ku saan pakattua vähät tavarani ja suunnattua Turkuun!

-Iida

Varkaudessa!

Yhyy anteeks, on noi tekstit kyl iha oikei päi... Osaan taas ja sillee :--D No mut ei siit käsialasta kuitenkaa ois selvää sanu ni hyvä vaa et tulkkasin ton teille

Jooo jooo oon laiska läski; D

Sofi tääl mooi. En oo jaksanu, kehannu, kerenny enkä voinu kirjottaa aikasemmi. Mutta mihi tää kolmas pieni läski pystyis?!
   Siitä Ruotsin risteilystä sen verrä et meil kaikil oli iha hauskaa. Tuli osteltuu jotai. Ja mä tanssin kumpanaki iltana yhen pojan kaa:3 Mut eihä siint oo tietenkää sen jälkee kuulunu mitää. (Jooh Iida anto mun yhteystiedot sille.:  D) Eipä siint reissust enää oikei muuta muista ku Teron.
   Ja sitte maailman kuolluin aihe; koulut alkaa. Täs vaihees vois kysyy mitä mielt ihmiset on asiast, mut eipä sitä turhaa ku lukijoita on nii vähä. Mua itteeni se ärsyttää iha hirveesti. Ysille meno. En jaksa enää kouluu. Meijä kouluki on nii kiva, ja paljo kivoja ihmisiä^^...--' Njaa sit pääsee sellasee kouluu mihi haluu, jos siis on tarpeeks hyvä todistus ja tuuri.
   Oli kiva kirjottaa pitkäst aikaa, vaikka en hirveesti saanu kirjotettuu. Se on vaa nii vaikeet saada ittensä tänne ja kirjottaa mitää. Mut läskejähä tässä ollaa:   >
   Tos pari kuvaa risteilyst. En oo jaksanu muokata...>:)

Mitä onni on?

Mulle onni on läheisyyttä. Hymyä, iloa ja rakkautta. Katseita, tuoksuja ja kosketuksia. Onni on pieniä hetkiä. Nyt on aivan PAKKO jakaa asia, jonka Jiin kanssa huomasimme pihalla kävellessämme. Perhe, äiti ja pikkupoika, olivat pyöräilemässä. Poika oli varmaan ensimmäistä kesää pyörän selässä ja voi sitä hymyä! Kyseinen lapsi oli vielä suloisempi kuin useimmat lapset, mutta hänen hymmynsä olisi sulattanut paatuneimmankin sydämen. Lisäksi lapsesta huokui elämänilo: "Tää on niiiiin kivaa!"

Minne pienten asioiden ja hetkien arvostus katoaa iän karttuessa? Okei, tyhmää edes yrittää saada jokaista nauttimaan vaikka aamukahvista (jota itse en edes juo!), mutta osa ihmisistä pystyy siihen. Yritän kuitenkin valaa teihin uskoa siitä, että ihmeitä löytyy, kun vain avaa silmänsä ja heittäytyy elämään. Pian löytää elämän tarkoituksen.

Saatiin muuten Jiin kanssa vietyä meidän lemmenlukko! Se on (HMMMM oisko paikka ollu Jokiranta) yhellä sillalla, joka on Turun keskustan lähellä. Ku vaa kävelee poispäi keskustasta kohti vettä. Veden kohalla pitää käntyy vasemmalle. Sit sen yhen sillan oikeella puolella on sininen lukko jossa lukee Iida & Jii. Käykää bongailemassa ku siellä päi liikutte! :--D