Ai mitä mulle kuuluu?

Hyvää, tietenki. Mulle kuuluu aina hyvää.

Kattokaa nyt kui kauniisti tänäänki hymyilin

Ajattelin nyt tässä tylsyyksissäni (=haluan ilmaista olevani hengissä, mutta mulla ei oo omassa elämässä mitää, mitä haluaisin jakaa teille) laittaa tänne iltasadun kaikille ketkä joku ilta tän postauksen lukee. Lopuille se varmaan on jonki sortin päiväsatu. Tai yösatu. Ehkä jopa aamusatu.

Tyttö

Olipa kerran pienessä, aina lumen peittämässä  maassa, pieni tyttö. Maassa eivät lapset käyneet koulua: he päivät pitkät kuluttivat aikaa laskien pulkkamäkeä. Tarinamme tyttö rakasti mäenlaskua yli kaiken. Kavereiden kanssa oli hyvä pitää hauskaa, tyttö nautti elämästään.

Kului aikaa ja tyttö kasvoi hieman.  Tytön kaveritkin kasvoivat. Tyttö ei luonteeltaan ollut se rohkein yksilö, ei todellakaan. Tytön kaverit halusivat pian etsiä uusia, isompia mäkiä. Tyttö ei uskaltanut lähteä mukaan. Isot ylämäet kuulostivat raskailta, eikä tyttöä kiehtonut ajatus laskea liian suurta mäkeä.

Tyttö jäi yksin. Hän laski edelleen tyytyväisenä pieniä mäkiä, vaikka hieman hänen sisintään nakersi yksinäisyys. Ei hän kuitenkaan ketään luokseen pyytänyt, tyttö oli nähnyt kuinka muut viihtyivät keskenään suurissa mäissä. Ja kyllähän hänen luonaan välillä joku kävi muutaman sanan vaihtamassa…

Kului lisää aikaa. Tyttö olisi ollut valmis lähtemään entisten ystäviensä luo suurten mäkien rinteitä laskemaan, muttei hän uskaltanut. Hän ei uskonut löytävänsä paikkaa muiden tiiviissä porukassa. Tyttö oli yhä yksin.

Eräänä päivänä tyttö ei enää jaksanut ainaista yksinäisyyttä ja pienten mäkien jo tylsäksi käynyttä tunnelmaa. Tyttö otti pulkkansa ja käveli pitkän matkan, toiseen osaan maata. Siellä mäet olivat monta kertaa suurempia, kuin tyttö koskaan olisi voinut kuvitella. Siellä oli myös eräs mäki - tai pikemminkin pudotus - jonne ei saanut missään nimessä mennä. Se olisi voinut johtaa kuolemaan. Tyttöä pelotti pudotus, ja hän vannoi pysyvänsä kaukana.

Tyttö sai uudessa osassa maata paljon uusia ystäviä, tyttö löysi paikkansa ja oli taas onnellinen. Häntä kuitenkin kaiversi pelko siitä, että uudetkin ystävät hylkäisivät hänet. Pian hän oma-aloitteisesti irrottautui porukasta. Kun hän jätti muut, eivät muut jättäisi häntä.

Jälleen yksinäinen tyttö tunsi olonsa surun murtamaksi. Hän halusi todistaa itselleen olevansa yhtä hyvä kuin muutkin. Tyttö veti sinistä pulkkaansa perässään, korkeinta vuorta kohti. Ylämäessä vastaan tuli paljon ihmisiä ja se helpotti hänen oloaan, kunnes hän tapasi erään vanhan ystävänsä. Tapaaminen satutti, tyttö tiesi ystävänsä kaipaavan muita, ja pian he jo jatkoivat matkaa, eri suuntiin.

Ollessaan mäen päällä, tyttö oli todella väsynyt. Olivat suuret ponnistelut kuitenkin vaivan arvoisia, tyttö sai ihailla kauniita maisemia. Ja alamäki olisi varmasti vauhdikas ja elämyksellinen laskea. Kuitenkin se tuntui niin turhalta. Suurten ponnistusten jälkeen hän oli ylhäällä, ja varmasti monet olisivat hänestä ylpeitä. Pian hän kuitenkin taas olisi alhaalla…

Katsellessaan vuorta alas, tyttö huomasi pudotuksen olevan osa vuorta. Tyttö käveli pudotuksen luo. Hän ei edes männyt maata, pudotus oli pitkä, jyrkkä ja ilta alkoi pimentyä.

Tyttö ei enää ajatellut mitään. Hän todisti itselleen ettei olisi ketään huonompi. Hän otti vauhtia ja liukui pudotukseen. Matkalla hän tunsi epäonnistuneensa. Vauhti oli kova ja häntä pelotti. Lopulta hän tajusi, että mäen alla oli suuri metsä, jonne hänen pulkkansa kiihtyvällä vauhdilla liukui. Kukaan ei saisi tietää minne tyttö katoaisi. Pian hän unohtuisi.

Kuului kiljahdus tytön törmätessä puuhun. Viimeisinä hetkinään hän tajusi, ettei ollut osoittanut itselleen minkäänlaista tasavertaisuutta muihin nähden. Hän oli taas tehnyt sen, minkä monet kerrat ennenkin. Epäonnistunut.

-Iida

ps. Sähelletään tän blogin kaa. Ulkoasu on muuttunu, ja todennäkösesti tulee viel muuttumaan... Ja nyt tos näkyy vaan mä kirjottajana, mut sähelletään senki asian kaa!

Mooi: )

Terve kaikki! Sofi tääl kirjottelee. En oo jaksanu enkä muistanu kirjottaa aikasemmi:  / Jos nyt saisin kirjotettua useemmi... Tai no saa nähä mite onnistuu.xd
   Mä otin tos pari viikkoo sitte smileyn:> Se sattu vähä>:C Tos alhaal o sit kuva siit ja Justimusfilmsin ja Nost3en ja protron Joroisten keikasta: ) Elikkäs mä kävin mun kaverin kaa niitte keikal<3 Ja varmaa arvaatteki kuka oli eturivissä?? MINÄ>:) Otin siel melkei 300 kuvaa, mut toho alas laitan vaa pari, ku oon nii laiska läski. (MUN KAVERIN BLOGI!! SEN JONKA KAA KÄVIN SIEL KEIKAL!):DD
   Mul o nyt syysloma:) Se o ollukki tarpeessa<3 Mul menee koulu muute iha semisti mut oon vaa nii hirmu laiska ja kyllästyny kouluu:p
   Alotin tenniksen mun kolmen kaverin kaa:) Se o tosi kiva harrastus! Se o kerra viikossa, oon siin tosi huono, mut jos jouluu mennessä oisin enää huono...:    )
   Oon nyt tosi väsyny... Tääki piti kirjottaa uuestaa ku failasinD:: Ja aika älyvapaita muutenki nää mun touhut...xD
   Mut jos tää nyt täl kertaa riittäs. Nii ja tos sit niit kuvii:

tos se smiley:)

N&P

Oho... Nyt tuli monta kuvaa mis se nojaa toho pöytää... Mutku se nojas siihe hirveesti>:C

JF

JF ja N&P - En oo homo: '  D

Se loppu</3

Vähän väriä elämään!

Tapahtui hiustenvärjyy!

Nii, rupes ne vaaleenpunaset raidat kyllästyttämää, ni vedin sitten koko päähä pinkkiä heti ku kotiuduin Mikkelistä. Tää väri on kyllä ennemminki jotain pinkin ja violetin välistä, mutta väliäkö tuolla.

Eilen mulla kävi hyvä tuuri: ei tarvinnu mennä kotimatkaa bussien kanssa tapellen, vaa iskä tuli hakemaa mut. Käytii vähä pyörimässä Mikkelin keskustassa ja vietettii isä-tytär laatuaikaa. Se muuten jatku tänää, oli siskotki mukana ja vallotettiin Kuopio. Tai no kierrettiin epämääräsesti kauppoja ja yritettiin ettiä jotai iskän sukulaista, tuloksetta tosin. Joku asia kuitenki onnistu, sain käytyä lävistyttämässä kieleni, pelkäsin kipua ihan turhaan! Tai siis kun oikeesti olin jo valmistautunu kipuun, ja sit se tuntuki... Jännälle. Ei sitä voi kivuks kuttua. Ja mulla jopa onnistu äsken leivän syömminen! Nyt vaa innolla oottelen, että uuen korun tähä saan :----)

Siellä se mun uusin pikkunen näkyy :---)

Huomiseks onki sit ihan hirmusesti hommaa, joten tänää vois yrittää mennä aikasiin nukkumaa. Muutenki väsyttää aika kivasti ja pöh. Hyvää yötä ja sillee, vaikka kello onki vasta yheksän?

-iida

Mun kuulumiset!

Viime viikolla tulin jo torstaina Varkauteen: oli meinaa ton minu luokan kanssa semmone ryhmäytymisleiri tossa viikolla, päästiin eilen sit sen jälkee pois. Leirillä oli kivaa, ainakin suurimmaksi osaks. Vikana yönä meiät vaa herätettiin siinä neljältä ja joskus kuudelta päästii takas sänkyyn. Ei siinä kyllä paljoo sit enää ennättäny nukkua…

Mun hiuksiin on ilmestyny pinkkiä. Tää tapahtu viikko sitte sunnuntaina, olin illalla kaverilla ja siinä tekemisen puutteessa sit laitettiin mulle väriä päähän. On nää ainaki mun mielestä nyt kivat! Ja tää leikkauski on nyt hyvä, täti tossa perjantaina vähä korjaili sitä mun viime viikkosta sähellystä. En kyl nyt osaa päättää onko tää otsis nyt hyvä vai huono! Näytän omasta mielestäni nyt nuoremmalta, mutta toisaalta se on vaa iha hauskaa vaihtelua. Mut en sit kuitenkaan oo varma onko tää hyvä! Kai mä oon kuitenki nyt tyytyväinen hiuksiini, ainaki kunnes kyllästyn!

Perjantaina oli ihanaa nähä Ainoo pitkästä aikaa, käytiin WanuvaRockissa. Kerettiin me siinä sit sittarilla käyä ostamassa jäätelöt ja kaheksalta lähettiin kokonaa pois, mentiin Vrakauden porttiin syömään keksejä. Sit sainki viel loppu illaks leffaseuraa, ja tuohan tarkotti sitä, että en päässy ajoisssa nukkumaan. Lauantaina oli kiva lähtee Helsinkiin väsyneenä... :---)

Helsingissä oli lähinnä kivaa. Tapasin kiellimatkakavereita, ja taidettin ainakin minä Siiri ja Petra jäädä vielä Miss Mixin Back to school -bileisiin. Tunnelma oli ehkä hieman köyhähkö, mut kyl mä viihyin iha kivasti. Ronya oli kiva nähä livenä, sitä vois kyl mennä uuelleenki kattomaa! Sunnuntaina sitten äitin kanssa kierreltiin kauppoja ja saatiin VR:n ansiosta harjotella hermojen hallintaa. Ensi ootettiin tunti ja sit koko juna peruttiin. Kotiin kuitenkin päästiin, eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Whii, ihanaa maanantaiaamua vaan kaikille, mä voisin lähtee syömään ni kerkeen vielä bussiin ja koululle!

- Iida

Opiskelu alkoi!

Noniin, nyt (tai no perjantainahan minä jo kotiuduin) on ensimmäinen viikko Paukkulassa ohi. Kyllä mä siellä viihyin, oikeestaan ihmeen hyvin. Sai tutustua isoon kasaan uusia ihmisiä, ja niistä kenenkään kanssa ei ole ainakaa toistaseks ongelmia. Täällä kotona mun ihmissuhteet on yhtä ongelmaa, joten toi on kyllä aika mahtavaa tuol koulussa sen suhteen.

Jännitti nii paljo, etten ees osannu hymyillä :----(

Maanantaiaamu oli kyllä aika kiireinen ja pakko myöntää että mua jännitti. Onneks sitten kaikki meni kivasti ja pääsin koululle. Tässä on jotai ensimmäisen päivän aikana muodostuneita ajatuksia, mitä kirjottelin ylös:

"Aivan mahtavaa! Matala sänky ja pieni ja söpö kirjotuspöytä! Toi pöytä on vielä ikkunan eessä ja siinä on pöytälamppu! Oon taivaassa!

No joo, kyllä tää arveluttaa, ku on kuitenki vietettävä paljon aikaa ilman omaa rauhaa. Asuntolassa kuitenki on lähes 24/7 oltava ihmisten kanssa ja Varkauessa ollessa sit haluan nähä sikäläisiä kavereita. Enköhä mä kuitenki selviä, niin mä ainaki haluan uskoo.

Ihmiset vaikuttaa tosi kivoille, melkein kaikkien kohalla alkaa piipata mun Tohon haluan tutustua -hälytysjärjestelmä. Kyl mä täältä viel uusia kavereita saan, jeij! :----)"

Loppu viikko meni aika pitkälle samoissa fiiliksissä. Tosin ite koulu alko heti alkuun maistua puulta: ketä kiinnostaa kirjottaa jotai hopsia? No mutta ei auta, ens viikko meneeki sitte leireillessä, koulua on vaa maanantaina. Ja sillo sit taietaan viel tehä sitä iki-ihanaa hopsia. Yf.

Kuten tossa alussa jo sanoin, mulla on täällä kotona iso kasa ihmisiä, joitten kanssa ongelmoin syystä tai toisesta. Mitenkään yksityiskohtasesti en meinannu avautua, mutta pakko myöntää, et nyt menee aika heikosti. En oo kunnolla nukkunu koko viikonloppuna ja suklaata on kulunu, joten se kai jo kertoo ihan tarpeeks.

Sillon ku tekis mieli vaa istua itkemässä, ni mä ainaki kaipaan siihe sit aika nopeesti jotai piristävää puuhaa. Mä oikeesti masennun pitkäks aikaa, jos en mahollisimman äkkiä tee jotain... Jotain mikä ees saattas piristää. Tän päivän homma sit oliki hiusten lyhennys. En oo ikinä ennen leikelly ite hiuksia, mutta nytpähän on seki tehty. Ja oikeestaan näistä nyt sit tuliki ihan kivat!

Epämääräsillä fiiliksillä mennään tää viikonloppu läpi

Nythän mulla on ollu semmonen melkein viiden kuukauden lomaputki, joka lähenee loppuaan. Apua, maanantaina se on karu paluu arkeen! Hah, emmä oo viel sisäistäny asiaa. Huomenna on pakotettava aivot ymmärtämään asian oikee laita, tartteis taas harrastaa pakkaamista. Tavallaan mä jo ihan innolla koulun alkua ootan, mut se tuntuu olevan vasta jossain kaukana tulevaisuudessa.

Mutta wou. Mun elämä oli aika tasasta ja tylsää, mut nyt kun miettii, ni mulle on tapahtunu ihan kamalasti n. puolessa vuodessa. Tuntuu, et nyt mä oon täs ajas päässy taas kiinni elämään. Mahtava tunne!

Okei, on mulla ollu monia tylsiäkin hetkiä tällä ajalla, mut silti tuntuu, et oon kokenu melkei enemmän ku aiempien elinvuosieni aikana. Melkein! Emmä nyt tiedä mitenkä mä tätä selittelisin sen enempää, oon tutustunu ihmisiin, ketkä on vaikuttanu muhun ihan järjettömästi. Meille tuli koira. Mä lopetin lukion. Mä olin Englannissa ja sain siellä opetella vähän itsenäistymistä. Mä oon oppinu olemaan oikeesti onnellinen ja nauttimaan siitä.

Mun olo on nyt muutaman päivän ollu tosi sekava, oon miettiny ihan hirveesti asioita. Jotenkin se on nii hassua, et just ku luulee kaiken olevan hyvin, ni tapahtuu jotain... Jotain. Emmä tiedä, onni tuntuu olevan tosi herkkää tekoo. Ehkä mä viel opin käsittelemään särkyviäkin asioita.

Silti, mä oon onnellinen. Mä oon oppinu nauttimaa ihan pikkusistaki asioista. Kyllä mua haittaa kun mun elämän tärkein asia (eli ihmissuhteet) ei toimi, mut mä osaan silti olla onnellinen. Se vaan on hienoo vaikka kävellä illalla pitkin Varkauden autioita katuja. Se vaan tuntuu nii hienolle, ei sitä kykene selittämää!

Onnellisia hetkiä vaan kaikille lukijoille, Iida kuittaa.

Hengissä ja kotona!

Alotan nyt tän kirjottamisen alusta, paljon helpompaa näin. Yritän olla kertomatta samoja asioit ku mitä selitin siinä edellisessä postauksessa. Yritän... :---)

12.7 lähettii pakkautuneena semmoseen ihanaan 11 hengen autoon. Ainaki mahuttiin sinne istumaa ja pitkä matka Helsinkiin suju huomattavasti mukavemmi, ku jos ois pitäny pienemmässä autossa olla.

Nessu selittää

 Helsingissä sitten pyörittii kaupoissa (kiusasin N&B:tä kertomalla elämäntarinaani viimisen puolen vuoden ajalta). Illalla yritettiin nopeesti mennä nukkumaan, mut kyllähän se ilta vähä veny, ei tullu kovin montaa tuntia nukuttua. Onneks oltiin lentokenttähotellissa, ni ei tarvinnu ihan hirmu hirmu aikasii herätä. Tai no heti neljän jälkee oli herätys... Lentokentällä sit väsytti, mutta piti yrittää hymyillä ja ruveta vähitellen juttelemaa ihmisille.

Siinä sit selvittiin lennosta ja majotuttiin Pariisiin. Siellä sit ensimmäinen "onnistuminen" tapahtu suihkun kanssa. Kui monelta onnistuu se, ettei saa suihkua toimimaa ja sit kylpyammeen tyhjentäminen osottautuu mahottomaks? No joo, tilanteesta selvittiin, sit loppujen lopuks! Voin kyllä sanoo, et sillon illalla me Petran kanssa hieman naurettiin ku kerroin jumiin jääneestä tulpasta... Vähä kuvia Pariisista (ja Disneylandistä):

Siellä me syötiin

Melkei koko porukka! :---)

Kulutettiin muute Essin ja Siirin kanssa luvattoman paljon aikaa hattujen sovitteluun...

Eiks oo söpöö? XD

Ton näkemine on yliarvostettua!

My friends!

Ne maistu... Jännälle? : D

Mun mielestä Pariisi oli hieno paikka, iha mielelläni mä sinne uudelleen lähtisin. Ihan hirveesti ei ollu mahollisuuksia shoppailla, ni se ois sit semmone asia mitä ihan mielelläni tuolla vielä tekisin! Ja se Disneyland, voi apua siellä oli ihanaa. Ne kaupat mitä siel oli, ihan ylisöpöjä! Muutenki koko paikka tehty niin yksityiskohtasesti jajaja nii. Sitä on vaa nii vaikee selittää, kaikki siellä käyneet kaiketi tajuaa mistä puhun!

Englannissa huomasin semmoisen mukavan asian, että adapterini ei ollutkaan sopiva, joten mun elämä ei ainakaan helpottunu. Enhän mä koko aika voinu Piian adapteria olla lainaamassa ja sillonki ku sitä lainasin, ni puhelinta varten. Kameran akku loppu heti viimisenä iltana Pariisissa, siellä bussissa, ja sen jälkee kameran sain käyttöön vasta vikalle viikolle. Ja se vika viikko meni suurrin osin sairastellessa, eli Bournemouthista ei oo paljoo kuvia, ja mistää muualta ei oo yhtää kuvia.

Siinä kaksikerroksinen, keltainen 5a bussi. Ite kuljin 5b:llä!

Sovitettiin Essin kanssa ehkä maailman söpöimpiä paitoja!

Diskosta on tämä.

Diskot oli suurilta osin aikas kivoja: musiikki lujalla, sai tanssia, oli ihmisiä, tunnelma oli huikee. Kuitenki siellä varsinki ekoilla kerroilla oli tukahduttavan kuuma, musiikki oli lähinnä vaa jotai espanjalaista ja siellä pojat kyllä tuli kysymättä lähelle.Yks tyyppi piti ajaa väkisin pois, kahesti: ensi se yritti pussata ja sit se vielä yritti tulla lähelle. Yf.

Näistä mä tykkäsin.

Oli kyllä hienoo, ku Essin kanssa hommattiin HENKSELIT!

<3

Vähä tota matkaa varjosti sairastelu, kuumeen kanssa tappelin ja lopulta sairaalassa piti käyä. Sain sit lääkkeitä ja nyt Suomessa pitää vie vähä tilannetta seurailla, mut alkaapi tää mun olo jo aika loistava olla. Tai semmone aika normaali.

Mä oon äidille uskomattoman kiitollinen, että se mut tolle matkalle makso. Niin paljo uusia kavereita, kokemuksia ja kaikkee... En ehkä kieltä oppinu, ainakaa ite puhumaa, mut kyllähä tuolla muuten itsenäisty, ku oli pakko hoitaa asioita ja pyytää apua eksyessä jne. Kuitenki kolme viikkoo on sen verran pitkä aika, et Suomeen oli ihana palata. Olihan se liikuttavaa, kun lentokentällä vastassa olleista siskoista toinen levautti meikkinsä... : D Kotimatka sit suju aika rauhallisesti, sen neljä tuntisen puhuin koko matkan. Tai lauloin. Voin viel jossai vaiheessa yrittää saada aikasikseni postausta kaikesta mitä sieltä ostelin, nyt taitaa olla mun aika mennä nukkumaan!

I really miss you!

- Iida