Nythän mulla on ollu semmonen melkein viiden kuukauden lomaputki, joka lähenee loppuaan. Apua, maanantaina se on karu paluu arkeen! Hah, emmä oo viel sisäistäny asiaa. Huomenna on pakotettava aivot ymmärtämään asian oikee laita, tartteis taas harrastaa pakkaamista. Tavallaan mä jo ihan innolla koulun alkua ootan, mut se tuntuu olevan vasta jossain kaukana tulevaisuudessa.
Mutta wou. Mun elämä oli aika tasasta ja tylsää, mut nyt kun miettii, ni mulle on tapahtunu ihan kamalasti n. puolessa vuodessa. Tuntuu, et nyt mä oon täs ajas päässy taas kiinni elämään. Mahtava tunne!
Okei, on mulla ollu monia tylsiäkin hetkiä tällä ajalla, mut silti tuntuu, et oon kokenu melkei enemmän ku aiempien elinvuosieni aikana. Melkein! Emmä nyt tiedä mitenkä mä tätä selittelisin sen enempää, oon tutustunu ihmisiin, ketkä on vaikuttanu muhun ihan järjettömästi. Meille tuli koira. Mä lopetin lukion. Mä olin Englannissa ja sain siellä opetella vähän itsenäistymistä. Mä oon oppinu olemaan oikeesti onnellinen ja nauttimaan siitä.
Mun olo on nyt muutaman päivän ollu tosi sekava, oon miettiny ihan hirveesti asioita. Jotenkin se on nii hassua, et just ku luulee kaiken olevan hyvin, ni tapahtuu jotain... Jotain. Emmä tiedä, onni tuntuu olevan tosi herkkää tekoo. Ehkä mä viel opin käsittelemään särkyviäkin asioita.
Silti, mä oon onnellinen. Mä oon oppinu nauttimaa ihan pikkusistaki asioista. Kyllä mua haittaa kun mun elämän tärkein asia (eli ihmissuhteet) ei toimi, mut mä osaan silti olla onnellinen. Se vaan on hienoo vaikka kävellä illalla pitkin Varkauden autioita katuja. Se vaan tuntuu nii hienolle, ei sitä kykene selittämää!
Onnellisia hetkiä vaan kaikille lukijoille, Iida kuittaa.
Kolme pientä läskiä sisarusta kirjoittavat elämästään. Lukekoot ken uskaltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti